Fujifilm X100s - satunnaisen harrastelijakuvaajan hieno kamera

Kun Fujifilm joitakin vuosia sitten julkisti markkinoita kohauttaneen X100 -kameramallinsa, oli innostus valokuvausharrastajien ja kaiketi joidenkin ammattilaistenkin keskuudessa melkomoista. Vanhaa mittaetsinkameraa muistuttava kiinteäpolttovälinen, (kinovastaavuus 35mm) varsin näppäränoloinen vekotin oli kuitenkin itselleni tuolloin aivan liian kallis yli 1300 euron hintalapulla, ja myöhemmin kävi ilmi, että ensimmäisessä X100-mallissa oli myös joitain lastentauteja, joista pahimmat liittyivät tarkennusnopeuteen.

Kun ensimmäistä mallia seurasi sitten paranneltu ja viilattu X100s, en ollut alkuun edes etäisesti kiinnostunut koko härvelistä. Osittain siksi, että hinta oli edelleen mielestäni liian kova kiinteäpolttovälisestä kamerasta, olkoonkin että ulkoisesti retrohenkeä huokuva kamera oli kieltämättä erittäin tyylikäs (tottahan toki tällaiset asiat ovat hifistelijälle tärkeitä). Mutta niin vain kävi, että kun Rajala laski parisen vuotta sitten s-mallin hintaa roimasti, eli 699 euroon, oli allekirjoittanutkin kovan paikan edessä. Tuohon hintaan kiusaus hankkimiseen oli yksinkertaisesti liian kova, joten minustakin tuli Fujifilm-kuvaaja, tosin omistin entuudestaan jo Fujin pikkuisen X10-pokkarin, joka ei kuitenkaan pienikennoisena ollut ihan ongelmaton kapine.

X100 -sarjalaisista puhuttaessa voitaisiin kaiketi vähän korkealentoisesti sanoa, että ne pyrkivät vetoamaan kuvaajaan eräänlaisen "back to basics" -filosofian kautta. Kuvaaja voi säätää objektiivin renkaasta aukkoa ja rungon säätökiekosta suljinajan mieleisekseen ja sitä kautta kuvaamiseen tulee pakostakin vanhan hyvän ajan fiilistä, kun automatiikka ei huolehdikaan kaikesta - ei sillä, etteikö esimerkiksi modernilla järkkärillä voisi tehdä samoin, mutta kun tähän lisätään mainio optinen etsin (joka on ns. hybridi, eli kuvaus onnistuu tarvittaessa myös sähköisen etsinkuvan avulla), on lopputuloksena erittäin onnistunut kokonaisuus. Toki suljinajan ja aukon saa myös automatiikalle, jos ei halua itse häslätä. Fufilmin JPEG-kuvat ovat tunnetusti laadultaan mainioita, ja kohinansieto on kennossa myös hyvällä tasolla, joten hyvää jälkeä syntyy vaatimattomammassakin valossa. Jopa tällaiselta sunnuntaikuvaajalta. Fujifilmin uudempien kameroiden Classic chrome-filmisimulaatio on oikeastaan ainoa isompi puute, ja ilman sitäkin pärjää...

Ergonomia X-satasessa ei ole aivan parhaiden kokeilemieni kameroiden luokkaa, etenkin peukalotuki olisi tervetullut lisä, mutta käsittääkseni sellaisen voi kuitenkin erikseen hommata. Kameran pieni koko on myös valtava etu, tätä jaksaa kanniskella vaikka koko päivän. Fujifilm myy kameraan myös kahta ruuvattavaa konvertterilasia, jotka antavat ulottuvuutta hieman laajemmalle (28mm "laajakulma") sekä asteen telen suuntaan (50mm "normaalikonvertteri"). Voi tietenkin kysyä, miksi ostaa näitä, kun kameran koko idea on juuri tässä kiinteässä 35mm yleislaajakulmassa, mutta kun ottaa huomioon, että molemmat lisähärpäkkeet maksavat yhteensä alle viisisataa, ja niillä tästä tekee jo varsin mainion pienen ja kevyen järjestelmän, niin mikä jottei...itse harkitsen näiden hankkimista vakavissani.

Olin vuodenvaihteessa jo kauppaamassa Fujifilmin X100s -kameraani pois muiden hankintojen tieltä, mutta onneksi tulin järkiini, sillä onhan tämä edelleen käyttökelpoinen kuvausväline. Uudemman X100t -mallin voisin tosin tulevaisuudessa hankkia, jos siitä tulisi vastaava tarjous eteen...