Pelin ennakkoon kohutuin uudistus oli erikoiskokeita nopeasti lennosta tekevä reittigeneraattori, jonka avulla pelaaja säätää aluksi missä viidestä maasta haluaa ajaa ja tämän jälkeen karkeasti erikoiskokeen pituuden ja reitin vaikeuden sekä halutessaan myös vuorokauden ajan ja sään. Vaikka systeemi on hieman hiomista kaipaava, ei ajaminen ainakaan samojen osuuksien loputtomaan toistamiseen ja ulkoa muistamiseen kaadu. Kokeita voi ketjuttaa useamman kisan mestaruustaistoiksi. Maastot vaihtelevat maiden mukaan, Ruotsissa ajetaan talvisissa maisemissa ja Yhdysvaltain Michiganissa syksyisessä lehtimetsässä. Australiassa maaseudulla ja Espanjassa kiemuraisilla asfattiosuuksilla. Walesissa ollaan vuoron perään kumpuilevassa avomaastossa ja melko synkissä metsissä. Suomea ei ole mukana, mutta näilläkin mailla pärjää varsin pitkälle.
Autovalikoima on melko kattava, lisenssisyistä tosin muutama merkittäväkin menopeli puuttuu. Citroên esimerkiksi, samoin Toyotat. Kaikkiaan autoja on viitisenkymmentä. Perinteisen rallin lisäksi peliin on myös lisätty ratakaahailua rallycrossista Amerikan mantereella parilla radalla kisattaviin avolavamaasturkisoihin, ikävä kyllä nämä osiot tuntuvat vähän päälleliimatuilta, ja itse asiassa olisi ollut parempi, jos tekijät olisivat keskittyneet vain ja ainoastaan ralliin. Mukana on myös uratila, jossa pelaajan olisi tarkoitus luotsata omaa rallitiimiään menestykseen. Tämänkin toteutus on vähän sinne päin, ja oman tallin fasiliteettien parantaminen ja pätevän henkilökunnan palkkaaminen on lopulta hyvin yhdentekevää - onneksi pääasia eli ajaminen on kuitenkin hauskaa ja koukuttavaa, sillä muuten pelin sisältö on kovin ohut ja yllättävän kliininen.
Graafisesti peli on hyvän näköinen, joskin kompromisseja on tehty juurikin tuon reittigeneraattorin vuoksi. Etenkin uusinnoissa ja auton ollessa pysähtyneenä huomaa varsin selvästi, että maasto ympärillä ei ole yksityiskohdiltaan verrattavissa tässä suhteessa parhaisiin ajopeleihin, mieleen tulee vaikkapa Forza Horizon 3. Toisaalta DiRT:in kunniaksi on sanottava, että vauhdin tuntu on aivan omaa luokkaansa, ja vauhdissa grafiikka ajaa enemmän kuin asiansa. Myös äänipuoli on kunnossa, jokainen auto kuulostaa erilaiselta, ja jotkut murahtelevat hyvinkin tanakasti. Kartanlukija lukee nuotteja pääsääntöisesti niinkuin kuuluukin, mutta joskus nuotit laahavat. Tekoäly antaa kohtuullisen vastuksen jo helpoimmalla "competent"-asetuksella, ja luonnollisesti kisaamisen vaikeuteen vaikuttavat myös pelaajan auto- ja erikoiskoevalinnat. Jos peli tuntuu liian helpolta, koettakaapa vaikkapa jotain todella syheröistä Walesin erikoiskoetta yöllä tai hernerokkasumussa jollain B-luokan historiallisella tehohirmulla, esimerkiksi Audi quattrolla...
DiRT nelosen paras puoli on juuri se, että ajamisesta saa räätälöityä juuri sellaista kuin itse haluaa - etenkin jos uratilan tahkoaminen alkaa kyllästyttää. Jos omistaa ratti/poljinsetin voi halutessaan kokeilla ilman ajoapuja vaikeissa olosuhteissa ajamista. Toisaalta voi päristellä menemään vaikkapa Lancia Fulvialla leppoisammin kera peliohjaimen, ja siltikin ajamisessa on useimmille tarpeeksi haastetta. Peli myös palkitsee ahkeran harjoittelun, pensaikko kutsuu noviisia yhä harvemmin, ja erikoiskokeen ajat parenevat sekunti sekunnilta. Rallipeleistä tämä on ehkä viides tai kuudes vuosien varrella pelaamani, mutta puutteineenkin tähänastisista kirkkaasti myös paras.
