Saksalainen Kaweco (Federhalter-Fabrik Koch, Weber & Co) on perustettu vuonna 1883, ja siten erittäin perinteikäs kynien valmistaja. Olemassaolonsa aikana ylä- ja alamäkiä kokenut yritys oli tiettävästi jossain vaiheessa samaa konsernia edellisen kirjoituksen Diplomatin kanssa. Mielestäni yhtiön mallisto edustaa tänä päivänä hinta-laatusuhteeltaan hyviä ja käytännöllisiä kirjoitusvälineitä, joiden joukossa on suoranaisia helmiä, kuten tuorein hankintani, pikkuruinen Liliput joka lienee maailman pienimpiä ellei jopa pienin sarjavalmisteinen mustetäytekynä. Kynää saa usealla erilaisella viimeistelyllä, edullisen mustan alumiinirunkoisen hinta on uutena noin 45€, kun taas kuvan mukaisen, lämpökäsitellyn teräsrunkoisen ("fireblue") lippulaivan hinta on 125€. Totta puhuen tuo edullisempi versio olisi kyllä riittänyt itselleni vallan erinomaisesti, mutta tyhmyyttäni en tehnyt tarpeeksi taustatyötä kynää hankkiessani, ja päädyin sitten ostamaan tuon lippulaivan.
Liliput on siis nimensä mukaisesti pieni kynä, säilytys- ja kuljetusasennossa korkin ollessa paikallaan kynän pituus on vain parisen milliä alle 10cm, eikä painoakaan ole kuin parisenkymmentä grammaa. Paino luonnollisesti vaihtelee hieman riippuen valitusta materiaalista. Kooltaan ja ulkoiselta, torpedomaiselta olemukseltaan kynä tuokin helposti mieleen kuuluisan yhdysvaltalaisen Fisherin avaruuskynän, etenkin ns. bullet-mallin, mutta historiallisesti Liliput on on huomattavasti vanhempi, kynän tuotanto aloitettiin jo niinkin varhain kuin vuonna 1908, vaikkei se ole yhtäjaksoisesti tuotannossa ollutkaan. Erittäin simppeli ja ohut kynä koostuu vain kolmesta erillisestä osasta, rungosta ja korkista (korkkiosa on oikeastaan kirjoittaessa pakko liittää osaksi runkoa, jotta kynästä saa tarpeeksi pitkän kirjoittamista ajatellen) sekä kärkiosasta. Ja siinä se. Pienestä koosta johtuen kynä huolii sisuksiinsa ainoastaan pieniä, standardikoon mustepatruunoita, mikä eri musteiden käyttäjälle tai ahkeralle kirjoittajalle saattaa olla ongelma, mutta itseäni tämä ei juurikaan haittaa. Korkki on ruuvattavaa mallia, joten se pysyy paikallaan varmasti. Kyllä sakemanni osaa! Kynä toimitetaan nostalgisessa peltirasiassa, jota voi käyttää vaikkapa mustepatruunoiden säilyttämiseen.
Liliputia on kritisoitu jonkin verran mm. klipsin puuttumisesta, ja siitä, että korkin irti ruuvaaminen ja kiinnittäminen rungon yläosaan vie sen verran aikaa, että siinä ajassa kuulakärki- tai lyijykynän käyttäjä on jo luultavasti ehtinyt kirjoittaa yhden lauseen. No, mielestäni kirjoittamisella ei ole koskaan niin kiire, etteikö tuon korkkirituaalin ehtisi suorittaa. Ja mitä klipsin tai oikeammin pidikkeen puuttumiseen tulee, ei sitäkään välttämättä edes tarvitse, kynä kulkee näppärän kokonsa vuoksi mainiosti vaikka taskussa, ja koskapa korkin irtoamisesta ei ole kiinni ruuvattuna käytännössä pelkoa, mustevahingoilta vältyttäneen. Ainoa henkilökohtainen kritiikkini koskeekin hintaa: se, että yhtiön johtaja Michael Gutberlet polttaa pintakuvion jokaisen fireblue-väriseen kynään itse, ja työntekijät valitsevat parhaiten yhteensopivista kappaleista varsinaisen kynän on kyllä sinänsä hauska idea, ja onhan kynä kiistatta älyttömän hieno ja persoonallinen, mutta edes tämä ja mukana tuleva peltirasia ei mielestäni oikeuta yli 80€ korkeampaa hintaa malliston edullisimpaan kynään nähden. En silti kadu hankintaa, vaikka uskon, että Diplomat Aero on vielä toistaiseksi ykkösvalintani mustetäytekynien saralla. Liliput ansainnee kuitenkin paikkansa kynänä, jota voi kanniskella aina mukanaan....
Olen pitänyt kirjoittamisesta, siis vanhan koulukunnan tyyliin, vuosikausia. Siksi onkin vähän hämmentävää, etten ole koskaan satsannut kunnon kirjoitusvälineisiin vaan raapustellut milloin milläkin, hädin tuskin kynäntapaisella sinänsä vähäpätöisiä merkintöjäni. Lyijykynä oli minulle pitkään kirjoittamisessa suunnilleen parasta mitä tiesin. Joskus kymmenisen vuotta sitten joku nettikeskustelu sai minut kuitenkin pohtimaan paremman kynän hankkimista. Kuten minut tuntevat saattavat arvata, kynnys tuommoisen kapineen hankkimiseen oli kuitenkin verraten korkea, koskapa olen vasenkätinen. Minähän suttaan silloin tällöin jo huonolla kuulakärkikynälläkin jos niikseen tulee, joten mitä järkeä olisi hankkia wanhan hyvän ajan teknologinen ihme eli mustetäytekynä? Vähänpä taas tiesin, sillä järkeä oli tässä hankinnassa enemmän kuin uskalsin toivoakaan.
Saksalainen Diplomat on perustettu vuonna 1922, ja on valmistanut laadukkaita kirjoitusvälineitä yhtäjaksoisesti meidän päiviimme saakka. Toisen maailmansodan jälkeen kynät olivat tosin pitkään "Made in DDR", mutta se ei laatua huonontanut. Nyttemmin yhtiön mallistosta löytyykin hyviä ja uskaltanen sanoa hinta-laatu suhteeltaan erinomaisia kyniä moneen lähtöön, ja pienen syynäämisen jälkeen kiinnostuin Diplomatin "Aero" -mallistosta, joka muotoilultaan hakee innostuksensa ilmalaivoista. Joku vitsailikin, että malliston lyijytäytekynää pitäisi kutsua "Lead Zeppeliniksi" (lausutaan led ei 'liid', kuten fiksummat tietävät). Hintaa Aeron täytekynälle tuli noin satasen, mikä tuntuu kyllä äkkiä ajatellen hirmuiselta summalta pelkästä kynästä, mutta toisaalta olen jo nyt kirjoittanut tällä useita sivuja Moleskineeni saatan..satunnaisia säkeitä, ja toimii kuin unelma. Mainittakoon nyt sekin, että suhrannut, sutannut ja sätännyt olen tällä huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa Pilotin G-2 geelikynällä. Tämä tosin johtunee nopeasti kuivuvasta Parkerin Quink -musteesta.
Kynä on rungoltaan alumiininen, varsin tukeva ja pintakäsitelty mattamustaksi. Painoa kynällä on 41g ja pituutta suljettuna 12cm. Korkin voi kiinnittää kirjoitettaessa runkoon, mutta tällöin kynästä tulee omaa käyttöäni ajatellen turhan "takapainoinen" eikä korkki toisaalta oikein hyvin runkoon kirjoitettaessa istukaan. Muuten se kyllä naksahtaa paikalleen hyvin napakasti, joskin vaatii hieman voimaa irrotakseen.Tämä on kuitenkin hyvä asia siinä mielessä, ettei korkki todennäköisesti pääsee vahingossa irtoamaan ja sitä kautta hukkumaan. Klipsi on niin ikään tukeva, ja muotoiltu hienosti. Lisäetuna kun siihen napauttaa vaikkapa kynnellä, se kilahtaa mukavan kuuloisesti (tämähän on käyttöä ajatellen kaikkein olennaisinta, vai mitä?) Oman versioni kärki on luokitukseltaan "Fine" eli F, ja tekeekin hienoa jälkeä, joskin henkilökohtaisesti saattaisin myös pitää pykälää ohuemmasta EF-kärjestäkin. Hifistelijöille löytyy myös "Made in Germany" -teksti korkin alaosasta, sekä yläosaan ja terään painettu yhtiön logo, joka kuulemma kantaa nimeä "Mustekukka", ja tuo etäisesti mieleen erään niin ikään hyvin kuuluisan saksalaisen kynävalmistajan, jonka hinnat ovat kuitenkin jossain duunarin ulottumattomissa...
Kynä käyttää joko standardikokoisia mustepatruunoita tai sitten mukana tullutta konvertteria, jolla se imaisee sisuksiinsa mitä tahansa mustetta, ja terä lipuu paperilla varsin vaivattomasti. Ergonomialtaan kynä onkin onnistunut. Pientä treeniä tämän käyttö on itseltäni vaatinut, mutta kyllähän tämän käyttöön oppi silti varsin helposti. Kuten todettu, Moleskinen sivut täyttyvät melkoisella vauhdilla, vaikka se täytyy sanoa, että eihän tämä kirjoitetun sisällön laatua valitettavasti paranna, kirjoituskokemusta sinänsä kyllä...Ja onhan tässä myös jonkinlainen kestävän kehityksen aspekti: ei näitä heittele roskiin, kun muste loppuu siinä missä jotain euron mainoskyniä. Säiliö vaan täyteen ja aatosta paperille!
Kuvassa myös yksi piippuni ja Watermanin rolleri, mainio yleiskynä sekin.
