Yamazakin elokuva on saanut siis Japanissa paljon suitsutusta ja hyväksynnän jopa maan pääministeriltä, mutta esimerkiksi Kiina, joka kärsi toisessa maailmansodassa japanilaisten miehityksestä hirvittävästi, on tuominnut elokuvan 'terroristien propagandaksi'. Elokuvassa kuitenkin osoitetaan korostetusti, että kamikaze-lentäjien käyttö oli strategiana Japanin sodanjohdolta virhe, eivätkä huonosti koordinoidut iskut olleet edes kovin tehokkaita. Nuorien, verrattain kokemattomien lentäjien uhraaminen saa elokuvassa lopulta näiden kouluttajana toimivan Miyabenkin murtumaan. Eräässä raadollisessa kohtauksessa lentäjäkokelas putoaa harjoituksessa alas, ja ylempi upseeri syyttää menehtynyttä kokelasta tämän järkyttyneiden tovereiden edessä kalliin koneen tuhoamisesta ja kunniattomasta kuolemasta. Kun Miyabe puolustaa oppilastaan, hakkaa samainen upseeri tämän henkihieveriin. Väkivallan käyttö Japanin laivastossa etenkin koulutuksessa oli noina vuosina arkipäivää, joten sinänsä kohtaus on varsin uskottava. Mutta on tarinassa aukkojakin. Taisteluissa tovereidensa halveksima ja viholliskontaktia välttelevä Miyabe saa kuitenkin lentää rintamayksikössä sodan alusta Pearl Harborista Midwayn taisteluun ja Rabaulille. On aika epärealistista, että kahta siipimiestä komentanut lentäjä olisi saanut jatkaa pitkään ilman taistelumenestystä - olipa tämä millainen ilma-akrobaatti hyvänsä.
Ilmataistelukohtaukset ovat varsin hyvin toteutettuja, ja erikoistehosteita käytetään melko taitavasti, mutta niillä ei kuitenkaan retostella liiaksi. Itse tarina on tässä tehosteilotulitusta tärkeämpi. Japanilaiseen tapaan elokuvassa on myös aimo annos melodramaattisuutta ja salamannopeita tunnemyrskyn räiskähdyksiä muuten hillityn dialogin lomassa.
Parissa kohtaa ne menevät hieman yli, mutta kohdalle osuessaan ne liikuttavat länsimaistakin katsojaa: esimerkiksi silloin, kun elokuvan loppupuolella arvovaltaista karismaa huokuva vanha ja ankaranoloinen samuraisukuinen lentäjäveteraani päättää yllättäen halata Miyaben tyttärenpoikaa. Eternal Zero ei yritäkään selittää keisarillisen Japanin sodassa tekemiä rikoksia, tai sitä politiikkaa joka lopulta johti maan pommittamiseen raunioiksi. Hieman kierosti se kyllä hiljaisesti jopa hyväksyy kamikaze-lentäjien tekemät uhraukset, olkoonkin, että sotilaalliset motiivit niille olivat melko heppoiset. Näyttelijät ovat kautta linjan ammattitaitoisia, vaikka esimerkiksi Miyaben tyttärenpoikaa Kentaroa esittävä Haruma Miura ei aina oikein luonteva osassaan ole. Elokuvan lisäksi suosittelen lukemaan japanilaisen laivaston hävittäjälentäjän Saburo Sakain kuuluisan muistelmateoksen Samurai, joka valaisee erinomaisesti aihetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti